Turhautumista opiskeluun

Tällä viikolla alkoi opiskelu ns. virallisesti tuon kahden viikon Add/Drop -jakson jälkeen. Maanantain Management-luennolla käytettiin noin puolet ajasta siihen, että osa porukasta ramppasi käytävällä ostamassa kurssikirjoja ja viimeinen 15min meni läsnäololistan kuittaamiseen. Tehokasta opetusaikaa jäi siis aika vähän ja muistiinpanot on tasoa ”suunnittelu on tärkeää, kunhan suunnitelmat ovat joustavia”. En siis oppinut luennon aiheesta mitään uutta. IBM (Internation Business Management) -luennolla käytettiin koko aika tutorial-ryhmien muodostamiseen. Säädettiin 1,5h ryhmien aikataulujen kanssa ja viimeisen 15min luennoitsija puhui samasta aiheesta kuin edellisellä viikolla. Ei mitään uutta siis tälläkään luennolla.

Tiistaina oli ensimmäisen tutorial-ryhmän aika. Tapaamiselle on varattu viikoittain 1h aikaa ja luentojen tavoin tapaamisessa on läsnäolopakko. Jakauduttiin 5 hengen ryhmiin ryhmätöitä varten ja luennoitsija kertoi ryhmätyön ohjeen, mikä kerrottiin jo luennolla ja mikä lukee myös kurssiohjeessa. Viimeinen 15min käytettiin taas läsnäololistan kuittaamiseen ja yleiseen istuskeluun. Ymmärtääkseni tulevissa tutorial-tapaamisissa esitellään kukin ryhmätyö yksitellen. Meidän esitys on vasta mid-semester breakin jälkeen, joten tuntuu turhalta viettää viikoittain tunti tuolla tekemättä mitään. Heti tutorialin perään oli OB:n (Organizational Behaviour) luento, jossa ostettiin luennoitsijan kopioimat kirjat, kuunneltiin vitsejä ja yleistä löpinää esim. sukupuolten eroista, siitä mitä OB on ja miten kurssityöt kuuluu tehdä, ja viimeisen 15min ajan luennoitsija luki kirjasta ensimmäisen kappaleen tärkeimpiä juttuja ja me alleviivailtiin niitä perässä. Käydään kuulemma joka luennolla kirjaa läpi, joten mitään Powerpointeja tuskin tullaan näkemään missään vaiheessa :D

Kurssikirjat. Management 60RM/14,4e ja kopioitu OB 19RM/4,55e

Istuin siis kahden päivän aikana 7h luennoilla, enkä oppinut opiskeltavista aiheista oikeastaan mitään uutta. Turhauttavaa ei ole se, että kurssit olisivat liian helppoja, vaan se, että joudutaan näkemään kauheesti vaivaa, eikä mitään tapahdu. Täällä opiskelu on siis todella tehotonta ja aikaa tuhlataan paljon, vaikka tehtävät ei vaikuta mitenkään vaikeilta. Opiskelu tuntuu vähän lukiomeiningiltä hidastettuna versiona :D Tähän kun lisää vielä kauheen taistelun viisumihakemuksen kanssa, mikä ei muuten vieläkään ole palautettu, on päivän sana turhautuminen. Jottei tää nyt menis ihan valittamisen puolelle, on pakko myöntää, että tässä oppii uutta kulttuuria ihan toden teolla. Tää myös antaa perspektiiviä sille, että Suomessa systeemi toimii ja akateeminen vapaus (lue: ei läsnäolopakkoa) on todellakin etuoikeus. Positiivista on myös se, että paikalliset kurssikaverit on tosi mukavia ja ottaa hyvin mukaan ryhmätöihin, vaikka etukäteen olin vähän kuullut, ettei kukaan halua vaihtareiden kanssa samaan ryhmään. Kärsivällisyys on päivittäin koetuksella tän malesialaisen hitauden kanssa, mutta kämppisteni sanoin eipähän ole niin paljon opiskeltavaa tenttejä varten :D