Lähettiin eilen baariin vasta joskus klo23 ja olin ihan valmis nukkumaan jo siinä vaiheessa. Halusin kuitenkin käydä katsastamassa menon, joten käppäilin pari kilsaa Changkat Bukit Bintang -kadulle. Ensimmäistä kertaa yksin liikkeellä pimeellä, mutta meni ihan hyvin. Mitä nyt yks rotta tuli vastaan. Tää Changkat Bukit Bintang oli täynnä baareja, musiikki täysillä ja katu autoista ihan ruuhkainen, vaikka kello oli jo aika paljon.
 |
| Eilisen aamupäivän hikinen ja meikitön naama. Elossa ollaan :D |
 |
| Mojito 30RM/7,25e, hullun kallista verrattuna kaikkeen muuhun täällä! Pankkikortti sentään kävi maksuvälineenä. |
 |
| Changkat Bukit Bintang Malesian itsenäisyyspäivänä. Happy Merdeka! |
Juotiin yhdet juomat ja todettiin, että tää on nähty. Seuraavaa kertaa ajatellen osaa varautua kalliisiin hintoihin. KL:n parhaat menomestat löytyy kuulemma juurikin tältä Golden Triangle alueelta Bukit Bintangista KLCC:n ja Chinatownin välistä. Baarit on auki kuulemma normaalisti kolmeen, jotkut yhteen. Tää päivä on mennyt myöhään iltapäivään nukkuessa, syödessä ja metrolla ajellessa. Haha nää päivittäiset hurjat aktiviteetit toistaa itseään :D Mutta en jaksa ottaa turhaa stressiä siitä, että ois pakko tehdä koko ajan jotain. Fiiliksen mukaan, kun kerrankin siihen on mahdollisuus!
 |
| Sama hyväksi todettu ruokapaikka kuin eilen. Kanassa on muuten täällä aina luut ja rustot mukana |
 |
| LRT-metro |
Pakko todeta, että kadunvarsiravintolan jääpalat ei oo ehkä ollut paras idea, mutta parempi totutella tähän bakteerikantaan alusta asti :D Koko päivän +30 asteessa lämmennyt cokis vaan ei houkuttele samalla tavalla kuin jääkylmä. Jännä muuten miten olin ennen tänne tuloa täysin varma siitä, ettei yksin reissaaminen oo mun juttu. Nyt kuitenkin huomaan, että kaikkeen tottuu yllättävänkin nopeesti, ja täällä olo ei oo loppupeleissä mitenkään supererikoista. En nyt sanois, että tää ois välttämättä kivempaa yksin kuin jonkun kanssa, mutta varmasti opettavampi kokemus näin. Pakko vaan mennä ja tehdä, puhua ihmisille, liikkua paikasta toiseen ja olla pelkäämättä, koska muita vaihtoehtoja ei oikein jää. Tällainen ikuinen pelkurikin voi kokea itsensä rohkeeksi :D
Ps. Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta. Kamera on viihtynyt aika pitkälti laukun pohjalla, joten napsin toistaiseksi kuvia iPhonella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti