Kirjoitettu to 11.9.
Tänään on torstai ja on vierähtänyt jo melkein viikko siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Syynä tähän on netin puuttuminen ja vähän sekava ensimmäinen viikko koululla. Viime viikon orientaation jälkeen saksalaiset tytöt löysivät meille asunnon! Jouduin itse jättämään asuntonäytöt välistä flunssan takia, kun voimat eivät olisi riittäneet ympäriinsä seikkailuun helteessä. Lauantai-illalla lähdettiin kuitenkin Mid Valley Megamalliin ostamaan petivaatteita, jotta voitaisiin muuttaa virallisesti sunnuntaina uudelle kämpälle. Otin hostellilta LRT:n KLsentraliin ja sieltä yhden pysäkinvälin Mid Valleyn menin KTM-junalla. Ihmettelin, miksi tähän junaan menessä portit olivat auki, eikä metrokorttia tarvinnut vilauttaa mihinkään. Luulin, että portit ovat vaan rikki, joten pokkana kävelin sisään. Perillä tajusin, että kyseinen metrokortti (joka käy LRT:ssä, Monorailissa ja busseissa) ei käy tällä reitillä vaan matka olisi pitänyt maksaa käteisellä. Portilla olevat miehet olivat kuitenkin reiluja ja antoivat mun maksaa 1RM käteisellä siinä jälkikäteen :D Mid Valley Megamall oli nimensä mukaisesti jäätävän kokoinen. Tulevat kämppikset olivat jo paikalla, joten mentiin yhdessä Big-tavarataloon etsimään petivaatteita. Mä en tiedä miten ihmiset täällä on tottuneet nukkumaan, mutta peittoja ei saanut ostettua erikseen, vaan ainoa vaihtoehto oli setti, missä oli aluslakana, tyynyliina ja peitto. Toinen vaihtoehto oli aluslakana, kaksi tyynyliinaa ja joku kolmas tyynyliinan näköinen pidempi versio. Ostettiin kaikki omat setit vaan todetaksemme seuraavana päivänä, että kaksi kolmesta oli väärän kokoisia :D Mattin (sveitsiläinen) sänky on 120cm eli single, mun kai 160cm queen ja Nadinen ja Jennin (saksalaiset tytöt) 180cm king size. Oli siis turha katsella kaupassa senttejä, vaan piti ostaa juurikin tuon sängyn nimen mukaan. Onneksi väärän kokoiset saatiin vaihdettua ja Jenni löysi mullekkin vielä jälkikäteen peiton jostain Little Indian putiikista.
Tänään on torstai ja on vierähtänyt jo melkein viikko siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Syynä tähän on netin puuttuminen ja vähän sekava ensimmäinen viikko koululla. Viime viikon orientaation jälkeen saksalaiset tytöt löysivät meille asunnon! Jouduin itse jättämään asuntonäytöt välistä flunssan takia, kun voimat eivät olisi riittäneet ympäriinsä seikkailuun helteessä. Lauantai-illalla lähdettiin kuitenkin Mid Valley Megamalliin ostamaan petivaatteita, jotta voitaisiin muuttaa virallisesti sunnuntaina uudelle kämpälle. Otin hostellilta LRT:n KLsentraliin ja sieltä yhden pysäkinvälin Mid Valleyn menin KTM-junalla. Ihmettelin, miksi tähän junaan menessä portit olivat auki, eikä metrokorttia tarvinnut vilauttaa mihinkään. Luulin, että portit ovat vaan rikki, joten pokkana kävelin sisään. Perillä tajusin, että kyseinen metrokortti (joka käy LRT:ssä, Monorailissa ja busseissa) ei käy tällä reitillä vaan matka olisi pitänyt maksaa käteisellä. Portilla olevat miehet olivat kuitenkin reiluja ja antoivat mun maksaa 1RM käteisellä siinä jälkikäteen :D Mid Valley Megamall oli nimensä mukaisesti jäätävän kokoinen. Tulevat kämppikset olivat jo paikalla, joten mentiin yhdessä Big-tavarataloon etsimään petivaatteita. Mä en tiedä miten ihmiset täällä on tottuneet nukkumaan, mutta peittoja ei saanut ostettua erikseen, vaan ainoa vaihtoehto oli setti, missä oli aluslakana, tyynyliina ja peitto. Toinen vaihtoehto oli aluslakana, kaksi tyynyliinaa ja joku kolmas tyynyliinan näköinen pidempi versio. Ostettiin kaikki omat setit vaan todetaksemme seuraavana päivänä, että kaksi kolmesta oli väärän kokoisia :D Mattin (sveitsiläinen) sänky on 120cm eli single, mun kai 160cm queen ja Nadinen ja Jennin (saksalaiset tytöt) 180cm king size. Oli siis turha katsella kaupassa senttejä, vaan piti ostaa juurikin tuon sängyn nimen mukaan. Onneksi väärän kokoiset saatiin vaihdettua ja Jenni löysi mullekkin vielä jälkikäteen peiton jostain Little Indian putiikista.
Kamat kasassa hostellilla |
Sunnuntaina tosiaan roudattiin kamat aamulla tänne kämpille
ja käytiin sopimusta läpi välittäjän kanssa. Välittäjämme Liza on superhoikka
kiinalainen nainen, josta paistaa kiire ja stressi aika pitkälle :D Asunto oli
siivottu jonkun siivousfirman toimesta, mutta jokaisen huonekalun päällä oli
aikamoinen kerros pölyä. Seuraavana
päivänä tulivat siivoamaan uudestaan ja heti näytti paremmalle. Maksettiin
välittäjälle vuokravakuus (käteisellä), käytiin hoitamassa meille alakerrasta
hissikortit ja käytiin ostamassa jotain kotitarvikkeita. Avainten luovutuksen
yhteydessä piti maksaa myös ensimmäinen vuokra (käteisellä tämäkin), mutta
koska meillä oli ongelmia nostaa käteistä, hoidettiin puolet siitä seuraavana
päivänä. Vaikka tietyt asiat olivat ehdottoman tärkeitä hoitaa juuri sillä
hetkellä (juurikin ensimmäinen vuokra ja sopimusten allekirjoittaminen), voi
taas huomata eron kulttuurien välillä ajan määrittämisessä. Vuokran maksaminen
seuraavana päivänä olikin täysin ok ja vuokrasopimuksen kumpikin kopio ilman
omistajan allekirjoitusta on vieläkin meidän asunnolla :D Asuntomme ulko-oveen
on vain kaksi avainta, ja tämän ulkopuolella olevaan rautaoveen yksi lukko,
jossa on yksi avain. Vielä täytyy siis yrittää teettää lisää avaimia ja ostaa
uusi lukko, koska tällä hetkellä joutuu sumplimaan avaimet aina kaikkien
menemisten mukaan.
Kauhee läjä käteistä ja välittäjän kädet kävi niin nopeesti, et ei pysytty perässä kenen rahoja lasketaan :D |
Maanantaina alkoi virallisesti kouluviikko, mutta meillä oli
luennon sijaan ohjelmassa terveystarkastus. Meitä oli noin 10 hengen porukka ja
pieni minibussi tuli noukkimaan meidät 10th residental collegelta. Ajettiin
lähellä asuntoamme olevalle terveysasemalle ja annettiin esitäytetyt terveyslomakkeet
ja passit tiskille. Pienen odottelun jälkeen otettiin virtsanäyte ja verikoe ja
tämän jälkeen mentiin pareittain mittaamaan pituus, paino, rinnan- ja
vyötärönympärys ja verenpaine. Seuraavassa huoneessa tarkistettiin näkö ja
värinäkö ja viimeisenä vuorossa oli keuhkoröntgen. Päivittelimme yhdessä, että
ensimmäistä kertaa täällä joku asia on järjestetty hyvin, sillä vaihdoimme huoneita
melko ripeään tahtiin. Röntgenin jälkeen kuitenkin jäimme odottelemaan, mitä
tapahtuu seuraavaksi ja joku henkilökunnasta tuli sanomaan, että olemme
sulkemassa, teidän täytyy lähteä ja tulla huomenna takaisin. Rakennuksesta
pistettiin kai sähköt pois, joten mentiin rappusia pitkin alas. Tässä vaiheessa
jäi epäselväksi oliko seuraavana päivänä vielä jotain testejä vai kävisimmekö
vain hakemassa tarkastuksen tulokset terveyskeskukselta. Terveystarkastus oli
muutenkin hämmentävä, sillä en edelleenkään tiedä minkä takia se piti tehdä. En
ymmärrä yhteyttä keuhkoröntgenin tai rinnanympäryksen ja koulunkäynnin välillä.
Tarkastus meni kuitenkin hyvin, eikä se ollut niin epämiellyttävä mitä
etukäteen ajattelin. Mentiin seuraavana päivänä terveyskeskukseen takaisin, ja
meidät kutsuttiin siellä nimeltä lääkärin (?) vastaanotolle. Lääkäri kävi
nopeasti läpi esitäytetyt kysymykset eli toisin sanoen kysyi onko sairauksia,
kuunteli sydänäänet ja sanoi, että röntgen on kunnossa ja tulokset voi tulla
hakemaan seuraavan viikon perjantaina. Melko turha reissu siis :D
Alkuviikosta oli ohjelmassa myös käytännön asioiden
järkkäilyä koululla. Kävin palauttamassa Campus Card –hakemuksen, maksamassa
rekisteröintimaksun kampuksen pankissa (käteisellä 350RM), ottamassa tästä
kuitista kopion ja kopioimalla passin kaikki sivut ja tulostamalla VDR
(viisumi)-kirjeen (yhteensä 1RM). Näitä kaikkia liitteitä tarvitsee
viisumihakemukseen, mutta ennen sen lähettämistä on odotettava
terveystarkastuksen tuloksia.
Tiistaina oli aika mennä ensimmäiselle luennolle (Organisational
Behaviour). Tämä oli ehkä ensimmäinen oikeasti jännitystä aiheuttava juttu
täällä. Tiesin, mihin tiedekuntaan olin menossa, joten rakennus löytyi
helposti. Kysyin joltain paikalliselta opiskelijalta missä kyseinen luokka
sijaitsee, ja onnekseni se oli ihan vieressä. Saksalaiset olivat käyttäneet
luokan etsimiseen puoli tuntia. Luokkahuone oli pieni ja siellä oli vain neljä
riviä penkkejä. Paikalla oli noin 15 opiskelijaa ja olin ainut vaihtari. Yritin
hyödyntää käänteispsykologiaa ja istun eturivissä toivoen, etten joutuisi
luennoitsijan silmätikuksi. Luennoitsija oli mukava paikallinen nainen ja ensimmäisellä
kerralla käytiin läpi vain kurssin tulevaa ohjelmaa. Muutamaa kysymystä lukuun
ottamatta sain istua melko rauhassa :D Pienen ryhmäkoon ja lukiotyyppisen
opetuksen takia luulen, että joudun vielä jatkossa pommituksen kohteeksi siitä,
miten asiat Suomessa hoituvat. Luennoitsijan tyyli oli rento ja hän vaikutti
tosi huumorintajuiselta, joten uskon, että viihdyn kurssilla. Ensimmäinen
luento kesti vain tunnin, vaikka normaali kesto on 2h.
Oikeestihan istuin ensin takarivissä, mutta oli pakko vaihtaa eteen, kun maikka pyysi :D |
Keskiviikkona aamupäivällä oli Public Management –luennon
vuoro. Paikalla oli 8 opiskelijaa ja olin taas ainut vaihtari. Luennoitsija oli
mies, jonka malesialaisesta englannin aksentista oli todella vaikea saada
selvää. Kurssi oltiin ilmoitettu englanninkieliseksi, mutta luennoitsija
ilmoitti pitävänsä sen puoliksi malaijiksi. Olin ainut, joka ei puhunut
malaijia. Powerpoint oli englanniksi ja luennoitsija luki lauseet siitä suoraan,
jonka jälkeen avasi niitä enemmän malaijiksi. Yritin kirjoitella muistiinpanoja
suomeksi ja jälkikäteen naureskelinkin omalle monikieliselle opiskelutyylille,
jossa luetaan englanniksi, kuunnellaan malaijiksi ja kirjoitetaan suomeksi :D
Luento kesti myöskin vain tunnin, mutta tällä kertaa se tuntui melko pitkältä,
koska oli jotenkin ahdistavaa yrittää vastailla luennoitsijan kysymyksiin,
jotka juuri ja juuri ymmärsin. Tuli myös todettua, että oma englanti tuntuu
todella heikolta opiskeluun, erityisesti oma puhuminen. Luennon jälkeen palasin
kotiin ja tytöt kysyivät haluaisinko tulla heidän kanssaan malaijin kurssille.
Koska aamuinen kurssi ei vakuuttanut, päätin mennä katsomaan millainen meininki
tällä kurssilla olisi. Bahasa Malaysia Asas –kurssin opettaja oli suhteellisen
nuori mies, joka puhui hyvää englantia ja vaikutti tosi rennolta. Kurssilla on
(yllätys yllätys) pelkkiä vaihtareita, ja maikan mukaan kaikki pääsee kurssin
läpi. Näin ollen päätin vaihtaa aamuisen kurssin tähän, vaikkakaan kurssi ei istu
omaan sivuaineeseeni. Kurssilla on suullinen koe, innolla odotan.. :D
Ensimmäinen luento kesti 20min (normaalisti 3h). Illalla lähdin KLCC:iin
hengailemaan jenkin kanssa. Tuntui, että olin viettänyt tosi pitkään vain
täällä kampuksen läheisyydessä ja jollain tapaa seinät kaatuivat päälle, kun
oli jatkuvasti samassa seurassa. Oli kivaa vaihtelua tähän nykyiseen arkeen
täällä suhteellisen kaukana keskustasta.
KLCC Park |
Tänään torstaina menin Management and Project Analysis
–kurssille, jonka halusin lisätä lukujärjestykseeni. Paikalla oli mun lisäksi
kaksi muuta, joten kurssi todennäköisesti perutaan, ellei seuraavalla viikolla
paikalle ilmesty yli viittä henkeä. Luennoitsija kyseli, mitä luen täällä yms.
ja ehdotti, että ottaisin kursseja Business and Accountancy –tiedekunnasta.
Tämä on juurikin se tiedekunta, josta tuli tammikuussa ilmoitus, ettei siellä
saa opiskella ilman kansainvälisiä kielikokeita. Menin tämän vartin
aloitusluennon jälkeen Business-tiedekunnan opiskelijaneuvontaan ja siellä
sanottiin, että voin vapaasti ottaa sieltä kursseja. Niinpä tarkoitukseni on
nyt ottaa sieltä kaksi kurssia, ja mennä niiden luennoille maanantaina ja
yrittää saada luennoitsijoilta allekirjoitus Add-paperiin (lappu, johon
kerätään allekirjoitukset ja leimat luennoitsijoilta ja dekaaneilta niistä
kursseista, jotka haluaa lisätä). Jos pääsen näille kursseille, tarkoittaa se
sitä, että käyn täällä yhteensä 4 kurssia ja luennot ovat ma-ke. Tämä
vaikuttaisi oikein optimaaliselta matkustelun kannalta :P Kirjoittelen
myöhemmin tarkemmin kurssien sisällöistä. Nämä ekat kaksi kouluviikkoa on siis
Add/Drop-viikot, joiden aikana voi tiputtaa kursseja pois tai ottaa niitä
lisää. Ens viikon jälkeen tiedän siis vasta varmasti, mitä aijon täällä
opiskella.
Vähän koulutarvikkeita, että voi edes esittää panostavansa täällä |
Koulun alku on ollut melkoisen sekavaa, kun tosiaan melkein
kaikki alkuperäiset kurssini on peruttu ja uusien kurssien lisääminen
tarkoittaa ramppaamista paikasta toiseen. Uskon kuitenkin, että viimeistään
viikon päästä meno vähän tasaantuu. Kampus on alkanut vähän selkiytymään ja osaan
liikkua bussilla kouluun. Taksiakin ollaan käytetty niin paljon, että senkin
uskaltaa nykyisin ottaa yksin.
Tulipas pitkä sepustus. Yritän nyt kirjoitella taas vähän
useammin, koska tuoreesta muistista on paljon helpompi kirjoitella kuin näin
viikon sekavat stoorit kerralla :D Meillä ei tosiaan ole nettiä, eikä kampuksen
wifi toimi kunnolla, joten tää suomityttö meinaa olla vähän helisemässä ja sen
takia tää blogikin laahaa perässä. En oo ikinä arvostanut rajatonta nettiä näin
paljon kun nyt. Yhteenvetona ekasta viikosta koulussa ja uudessa kodissa voisin
sanoa, että täällä kaikki hyvin. Ensikosketus opiskeluun antoi merkkejä siitä,
ettei opiskelu täällä vaikuta ainakaan kivemmalta kuin Suomessa, mutta
toisaalta kursseja on vähemmän, joten sinänsä ehkä rennompaa. Luennoilla on
siis läsnäolopakko ja ne on pienessä porukassa aika intensiivisiä, joten pakko
olla koko ajan skarppina. Aika erilaista mihin on yliopistolla Suomessa
tottunut. Mutta joo, myöhemmin tulossa asunto- ja kurssiesittelyä :)
Meitsin ikkuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti