Saapuminen Kuala Lumpuriin

Täällä sitä nyt ollaan!

Kotoa lähteminen meni aika kiireisissä tunnelmissa. Halusin nähdä kavereita vielä viimeisenä iltana, joten lopullinen pakkaaminen jäi viimeiseen aamuun. Vikana aamuna iski myös paniikki siitä, ettei mulla edelleenkään ollut viisumia. Varasin kiireessä netistä lokakuulle bussilipun Singaporeen, jotta mulla olis joku todiste siitä, että poistun 3kk sisään maasta. Ennen kentälle lähtöä iski kunnon itkukohtaus, mikä ei meinannut loppua millään. En edes tiedä mistä se johtui, en ollut surullinen mut kai se iski tajuntaan, et jotain muuttuu pitkäks aikaa :D Saavuin kentälle 2,5h ennen lennon lähtöä, checkasin sisään automaatilla ja jätin 17,7kg matkalaukun bag dropiin. Kaikki sujui ongelmitta eikä kukaan kysellyt viisumin tai maasta poistumisen perään.

Matka meni hyvin. Vaihdot sujui ongelmitta ja pitkällä lennolla sain koko kolmen paikan rivin itelleni, joten tilan puutteesta ei tarvinnu murehtia. Makuuasennossa nukkuminen oli aika luksusta. Nukuin 6h, katoin leffaa ja Sinkkuelämää ja söin :D (siellä tarjottiin jäätelöä!). Lennoilla palvelu pelas tosi hyvin, ruokaa ja juomaa tarjoiltiin yllättävänkin usein. Voin todellakin suositella Cathay Pacificia! Viimeisen lennon lähtö myöhästyi puoli tuntia, muttei se haitannut, koska olin varannut ensimmäisen yön lentokenttähotellista. Koko matka meni yllättävän nopeesti, vaikka olin lähtenyt kotoa varmaan 28h ennen hotelliin saapumista. Viimeinen Hong Kong-Kuala Lumpur lento oli täynnä aasialaisia, ja tunsin itteni tosi länsimaalaiseksi. Maahantulo sujui myös helposti, kävelin vaan passintarkastukseen, missä kysyttiin mistä oon tulossa ja lätkästiin 90 päivän turistiviisumin leima passiin. Opiskeluviisumin selvitys siis jatkuu.

Yksin matkustamisen huono puoli: ei voi heti hehkuttaa kellekkään mikä tsägä kävi paikan kanssa!

Kuala Lumpurin lentokentällä suunnistin transit-junalla baggage claimille hakemaan laukkua. Oma laukkuni saapui viimeisten joukossa, joten hetken joutui jännittämään tuleeko se ollenkaan. Onneksi löysi perille asti. Olin siis tällä hetkellä KLIA:n terminaalissa, ja hotellini Tune hotel klia2 sijaitsi KLIA2:ssa, eri terminaalissa. Kysyin apua ja löysin KLIA-ekspres junalle, joka vei 3 minuttissa toiseen terminaaliin 2RM hintaan. KLIA2:sta kävelin käytävää pitkin hotellille, mikä löytyi lopulta helposti. Olin hotellilla puol kymmenen aikoihin illalla, huone oli kiva ja uni maittoi, vaikkei meinannutkaan väsyttää. Uni maittoi niinkin hyvin, etten herännyt aamulla herätyskelloon (kiitos iPhone hiljaisesta herätysäänestä). Check out -aika oli klo11, heräsin 11.30. Siinä kiireessä jäi suihku ja meikkaaminen, mutta mitäpä pienistä.

Lentokenttähotellin huone

KLIA-ekspres junaa odottelemassa

Lähdin suunnistamaan hostellille. Otin saman KLIA-ekspres junan, joka vei yhdellä pysähdyksellä KL sentraliin (35RM, mastercard/käteinen). Täältä otin LRT-monorailin yhden pysäkin päähän Chinatowniin, mistä kävelin hostellille. Lippuautomaattiin ei käynyt niin lyhylle matkalle seteli, joten jouduin vaihtamaan kolikoita jonosta :D Aina sama ongelma.. Olin selvittänyt reitin etukäteen netistä, mutta ilman karttaa paikan löytäminen meinasi olla vähän haastavaa, vaikka matka pysäkiltä oli lyhyt. Löysin kuitenkin perille kysymällä apua. Hostelli on Suzie's guesthouse ja 7 yötä maksoi n.50e. Chinatown yllätti rupuisuudellaan (jälkikäteen ajateltuna, miksi?) ja hostelli näyttää, noh aika perus hostellilta :D Majoitun 6 naisen dormissa, mikä on tosi pieni, mutta täällä toimii hyvin wifi, joten pakko olla tyytyväinen :D

Hmm harmaata ja sadetta, tervetuloa Kuala Lumpuriin

Junamatka keskustaan, kunnon sademetsää

Hostellin dormin lattiatila rajoittuu kutakuinkin tähän. Backpackerin mecca, ei matkalaukullisen :D

Nyt kello on 14.50 ja ois varmaan korkee aika lähteä tutustumaan kaupunkiin. Jotenkin vaan uudessa paikassa yksin suurin ongelma on se, ettei tiedä mistään mitään. Metroreitit, ruokapaikat, nähtävyydet yms. ei oo halussa. Päivän missiona ois löytää ruokaa, käydä katsastamassa Petronas Towersit, etsiä prepaid-liittymä ja mennä shoppailemaan, se kun on helppo harrastus näin vieraassakin paikassa.

Niin ja mikä fiilis? Hämmentävä. En ymmärrä vieläkään, että oon täällä. Tiedän, että kaikesta selvii kysymällä apua, mut silti tuntuu oudolta liikkua yksin ja keksiä viikoksi tekemistä. Ei tavallaan edes oo kauhee kulttuurishokki, täällä tuntuu aika samalta, kun esim. Bangkokissa. Mut jotenkin tekis vaan mieli istuu täällä hostellissa, että pääsis helpolla :D Nyt kuitenkin lopetan tän päättömän sepustuksen, meen laittamaan itteni ihmisen näköseks ja lähen etsimään sitä ruokaa ja Petronas Towerseja ennen kun kolmen tunnin päästä on taas pimeetä. Kuulemisiin!

Loppukevennyksenä kuvaa opetaatiosta "näin saksitaan adapterista pari pientä muoviosaa irti, jotta myös tietokoneen johto mahtuis". Fiskarsit pelasti pulasta!