Päivä 1: Lost in the city

Huuh, eka päivä takanapäin tässä suurkaupungissa, ja ei voi muuta sanoa kun että oon täysin pihalla :D Hostellilla lepäilyn jälkeen otin metron muutaman pysäkin päähän KLCC:hen, keskustaan. Nousin ylös jostain metron portaista ja kappas, oikea paikka.

Näkymä metron portaiden yläpäästä, Petronas Towerin juurella

Kävelin suoraan Suria KLCC -kauppakeskukseen ja pyörin siellä ilman päämäärää. Kauhee määrä kauppoja ja shoppailtavaa ja kotiin pääsee vaan 20kg matkalaukku, joten en uskalla edes mennä niihin vaatekauppoihin sisään vielä :D Löysin jostain wifin ja yritin ettiä puhelinliittymäkauppaa. Eipä löytynyt. Suunnistin kauppakeskuksesta ulos ja kävin katsastamassa Petronas Towersit edestä päin. Jotenkin ei tunnu turistilta, en jaksanut edes pahemmin ottaa kuvia. Toisaalta ei tunnu et täällä ollaan nyt pidempäänkin :D

Suria KLCC

Petronas Towers

Tsekkasin pikaisesti toisenkin kauppakeskuksen, mut palasin takaisin Suriaan. Joku paikallinen jätkä tuli juttelemaan ja koska en päässyt karkaamaan siitä tilanteesta enää, juttelin sen tyypin kanssa aika pitkään. Ihan hauska heppu vaikka en ymmärtänyt puoliakaan sen malesian aksentista. Sain kutsun sen veljen häihin syyskuulle. Sain myös puhelinnumeron ja nimen Facebookia varten, haluais kuulemma olla kavereita. Ja hän olis kovasti halunnut viedä mut syömään, mut päätin kieltäytyä. Lähin ennen pimeen tuloa takas hostellille. Tässä vaiheessa tajuun, etten oo syöny mitään koko päivänä! Niimpä siis pelastava kuppinuudeli 7-elevenistä mukaan. Tän päivän saavutus oli oppia liikkumaan metrolla. Huomenna vuorossa ruoan hankkiminen. Tärkeitä taitoja. Ois ehkä sittenkin pitänyt suostua siihen ruokailuun sen pojan kanssa.

Taustalla kotoisa H&M

Päivän säälittävä ruoka

Pitäis varmaan nyt oikeesti keksiä tälle viikolle ennen koulun alkua jotain kunnollista tekemistä. Jotenkin tää yksin sompailu on vaan tosi outoa :D Pitäis myös kerätä rohkeutta ja ruveta harrastamaan small talkia näiden hostellin tyyppien kanssa. Tälläsenä ujona suomalaisena vaan tuntuu kovin vaikeelta sekin.

Loppuun vielä lista asioista, jotka on herättänyt kummastusta:

• Kerrostaloissa on Malesian lippuja parvekkeilla. Ainakin junamatkan varrella, muutamassa talossa joka ikisessä parveekkeessa.
• Mun viereinen mies lentokoneessa röyhtäs kovaan ääneen.
• Sama mies myös söi ruokansa lusikalla ja haarukalla.
• Ojennan kaiken vahingossa vasemmalla kädellä, ja hämmästyn jälkikäteen kun muistan ettei se oo hyvä tapa.
• Pilvinen ja sateinen sää. Oli tiedossa etukäteen, mutta really? Me ollaan tropiikissa eiks täällä pitäs olla aina kaunis poutasää ;D
• Mies pieras kovaan ääneen metrolaiturilla.
• Ihmisten ystävällisyys. Kun kysyy joltain apua, aina saa vastauksen leveän hymyn kera.
• Hostellin respassa nukkui toinen työntekijä patjalla. Nähty ennenkin, mutta kummastuttaa aina.
• Suojateitä ei meinaa löytyä mistään. Tää kaupunki ei selkeestikkään oo suunniteltu kävelijöille. Ja vaikka suojatie löytyy, ei autoilijat päästä kävelijöitä ensin. Jos kävelijöille on valot, porukka kävelee päin punasia. Tuntuu hassulta puikkelehtia autojen väleistä.

Näistä melkeen kaikki oli siis etukäteen tiedossa, mutta silti ne onnistui yllättämään, kun ei oo kulttuuriin tottunut :D