Just another lazy day

Tänään on ollut aika peruspäivä. Huomaa siis, että tänne alkaa jollain tapaa asettumaan. Perus aamutoimet, aamupalaa ja suihku (flipflopit pääs säilöön sängyn alle, kun aamulla noin kolme ihmistä oli käyttänyt niitä:D) ja suunnaksi KLCC taas kerran. Joko sunnuntain tai itsenäisyyspäivän takia ihmisiä oli liikenteessä aika paljon ja metrolippujonossa sai jonottaa vartin. Ilman tuuletusta.

Perus aamupala hostellilla. Alan arvostamaan suomalaista terveellisempää aamupalaa. Leivän päälle on tarjolla hillon lisäks maapähkinävoita, hunajaa ja voita, joka maistuu toisinaan tosi suolaiselle ja välillä makeelle? 

LRT-lippua jonottamassa. Pakko hankkia joku metrokortti, ettei tarvii jonotella joka kerta.

Näkymä hostellin viereiseltä Pasar Seni LRT-asemalta

KLCC:ssä mentiin jenkin poolille löhöilemään. Ilman aurinkorasvaa tosin, joten auringonottoa joutui vähän rajoittamaan. Näkymät on hyvät ja paikka muutenkin leppoisa, joten tuun ehdottomasti lainaamaan aurinkotuoleja vastaisuudessakin, ainakin ennen kun löydän oman kämpän.

Fraser Place -hotelli

Käytiin lounaalla jossain viereisen kadun katuravintolassa. Paikka näytti sopivan raihnaiselta. Ruoka oli taas kerran hyvää, paistettua riisiä ja kanaa, ja mun veikkaus hinnasta osui kohdilleen: ruoka 6RM/1,45e ja cokis 2,3RM/0,55e. Ruoka tulee tilattua yleensä vaan sanomalla "chicken" ja jatkokysymykseen vastaan "no spicy" :D Useimmissa ruokapaikoissa on kuvat ja nimet annoksista, mutta harvemmin niitä tulee katseltua. Ruoan jälkeen alkoi sade, aika tarkkaan klo16, ja mentiin pariks tunniks harjoittelemaan malaijin kieltä. Mun osaaminen rajoittuu kuta kuinkin sanoihin kiitos, yksi, kaksi, kolme, viisi ja anteeksi :D Lausuminen on enemmän jenkin heiniä, englanninkielisten on kuulemma helppo oppia lausumaan malaijia. Ja omaa oppimistä ei auttanut enkunkielisen Lonely Planetin lausumisohjeet :D Jenkki lähti dinnerille tulevan työkaverinsa kanssa ja mä tulin hostellille ottaa päikkärit. Taas jouduin jonottelemaan metrolippua.. Lähetään illalla juhlimaan, mutta en tosin tiedä a) mitä täällä kannattaa juoda b) missä on parhaat baarit c) mihin aikaan ihmiset lähtee ulos d) miten pääsen kotiin. Alkoholi on suhteessa tosi kallista täällä ja tarjolla tuntuu olevan vaan olutta ja drinkkejä, joten viinin saa varmaan unohtaa. Ainiin ja kysyin jenkiltä, että jos se juo paljon, niin monta juomaa se on. Vastaus oli 5. Tunnen itseni alkoholistiksi.

Tällä kertaa jonossa oli edes tuuletin

Päivän huomio: paikalliset kävelee tosi hitaasti. Metroasemilla viipotan aina koko porukan ohi ja kaduilla joutuu myös ohittelemaan. Eihän tässä mikään kiire oo mihinkään, mutta tuntuu turhalta löntystellä puolet hitaammin :D

Tinder-deitit

Kello näyttää 20.30 ja tulin just hostellille niiltä Tinder-deiteltä, joista mainitsin eilen. Treffattiin 11.30 Jalan Alorilla, noin 20min kävelymatkan päästä täältä. Tuntu oikeesti tosi lyhyeltä matkalta, mut tietysti oli eka aurinkoinen aamupäivä ja kauhee hiki päällä pienestäkin kävelystä. Ja taas sama ongelma, että paikoitellen kävelytiet on joko n.50cm leveitä tai niitä ei oo ollenkaan. Reippaasti vaan kävelin joidenkin paikallisten perässä ja ylitin kolmekaistaisen tien ilman suojatietä, mikä alkaa tuntua jo normaalilta.

Jalan Alor

Ravintola, johon oltiin suunniteltu menevämme, olikin kiinni joten etittiin samalta kadulta vaan joku toinen hyvännäkönen paikka. Muovituolit ja paikalliset on yleensä merkki hyvästä ja halvasta ruoasta :D Söin riisiä ja jotain sitruunakanaa (6RM/1,45e). Tän jälkeen jatkettiin kävellen Bukit Bintang -ostarialueelle ja jatkettiin matkaa KLCC:lle. Matkaa kerty hostellilta keskustaan joku ehkä 5km, kun kierreltiin muutaman mutkan kautta. Tsekattiin KLCC-Park ja mentiin kattomaan maisemia tän jenkin poolilta ja sateen ajaks sen kämpille. Tyyppi on täällä siis ekpattina vuoden ja asuu sen ajan hotellissa. Ensimmäinen ukkosmyräkkä täällä kesti noin tunnin. Lopuks lähettiin vielä syömään johonkin lähistölle ja sit metrolla kotiin.

Petronas Towers KLCC-Parkista kuvattuna

KLCC-Park

Näkymä tyypin poolilta, korkeimpana KL-Tower

Tyypin hotelli ei ollut kaukana torneista

Iltapalaa KLCC:ssa. Syötiin kaks annosta puoliks, toisessa oli naan-leipää ja toisessa joku munakas+taikina -yhdistelmä

Kaiken kaikkiaan oli kyl kiva päivä ja tää tyyppi vaikutti mukavalta. Kiva saada kavereita täältä :) Huomenna on Malesian itsenäisyyspäivä ja Merdeka Square:lla, tässä aika lähellä, on aamukasilta joku paraati. Mietittiin et oltais käyty kattomassa sitä, mutta toi ajankohta kuulostaa vähän liian aikaselta ja joku ikänsä täällä asunut sanoi, ettei oo käynyt siellä ikinä, joten ei ehkä oo mikään välttämätön häppeninki. Sovittiin et nähää kuitenkin jossain, joten ei tarvi pohtia mihin sitä yksin menis :D

Seuraavassa tälläsiä mihinkään liittymättömiä asioita. On yllätävän vaikeeta kertoa esim. mitä eläimiä Suomessa on, mitä ihmiset harrastaa ja miks suomen kielessä on niin paljon taivutusmuotoja ja mitä ne eri muodot tarkottaa. Sitten oon tässä ihmetellyt käyttääkö joku mun flipflopeja, kun ne on tossa kaikkien tossujen seassa vessan edessä ja tuntuu, että ne on joka kerta eri päin. Aamulla ne oli märät, joten joku oli käyttänyt niitä suihkussa. Vähän jopa liian yhteisöllinen meininki täällä :D Ja kolmas: oli aika siistiä sanoa tän hetken elämän suunnitelmista, että "I just go with the flow". Minä, joka tykkään suunnitella jokaisen asian aina etukäteen.

Opeteltavaa:

• Vokaalit englanniksi, sekotan jatkuvasti e:n ja i:n.
• Tien ylitys ilman suojatietä, kun autoja tulee jatkuvasti.
• Paikallisen ruoan syöminen oikeaoppisesti ilman aterimia tai lusikkaa ja haarukkaa käyttäen.
• Sormien pyyhkiminen ruoan jälkeen yhteen pieneen tai mahdollisesti puolikkaaseen paperiin.

Päivä 2: Röhnäilyä ja pientä sosialisointia

Tää päivä on menny aika pitkälti lepäillessä. Eilen illalla juttelin yhen saksalaisen tytön kanssa, joka on myös tullut vaihtoon tänne, tosin eri kouluun kun minä. Tänään taas vaihdoin muutaman sanan parin ranskalaisen jätkän kanssa, jotka itseasiassa tarjos huonetta niiden uudesta asunnosta. Houkutteleva tarjous sikäli, että kämpän löytäminen ei oo kuulemma välttämättä mikään ihan iisi homma täällä. Se asunto on vaan ehkä vähän väärällä suunnalla (lue: ei pääse yhdellä metrolla koululle), joten pitää nyt miettiä ja kattoa jos löytyis parempi tarjous.

Eilisestä viisastuneena päätin mennä ajoissa syömään. Koska inspiraatio on tällä hetkellä hukassa, googletin lähimmän Mäkkärin. Se lasketaan sallittaviin ruokapaikkoihin vielä näin alkuvaiheessa. Ruoka oli halpaa, tuplajuustoateriasta pulitin hurjat 2e. Ihmetystä aiheutti se, ettei sielläkään voinut maksaa kortilla. Rahanvaihtoon tulee uppoamaan tän puolen vuoden aikana mukava summa rahaa, jos en saa avattua paikallista tiliä täällä. Kuulin nimittäin myös, että vuokratkin maksetaan yleensä käteisellä.. Hostellille tulin syömisen jälkeen Jalan Petaling -kadun kautta, mikä on Chinatownin pääturistikatu. Siellä myytiin kaikkea perusroinaa, feikkikellojen kautta feikkilaukkuihin ja feikkipaitoihin :D Mun valokuvausinto laahas taas vähän perässä, kun jokaisen kojun myyjä tuijotti mua pitkään. Päätin jättää kameran laukkuun ja esittää, että olisin käynyt täällä ennenkin.

Hmm, en ota tavaks

Pari euroa ei ollut paha hinta

Hostellilla onnistuin jotenkin vahingossa järkkäämään itelleni huomiseks lounastreffit Tinderin kautta :D Tyyppi on muuttanut tänne eilen Jenkeistä, eikä vaikuta mitenkään pelottavalta, joten pakko rohkaistua ja mennä, koska on ihan mukava saada jotain seuraa. Tätä vois kutsua mukavuusalueen ulkopuolelle astumiseksi. Kohta lähen myös ton saksalaisen tytön ja jonkun toisen saksalaisen kanssa Night Marketille syömään. Ehkä tää sosialisoituminen tästä:) Eiköhän toi enkkukin tästä ala pikkuhiljaa luonnistumaan, kun vaan pääsee käyttämään kieltä. Tällä hetkellä jokainen keskustelu tuntuu saavutukselta, koska mun sanavarasto on aika rajoittunut :D

Lähde: http://www.etmusiquepourtous.com/wp-content/uploads/2012/11/jpeg.jpeg

Edit: Käytiin siellä syömässä ja oli kivaa, kun oli seuraa. Enkkuakin irtos ihan ok :D Mentiin johonkin perus ravintolaan keskellä sitä Night Marketia ja annos tandoorikanaa ja naan-leipää maksoi yhteensä 10RM eli 2,4e. Hyvää oli:) Vatsat täynnä ja sormet tahmasina lähettiin hakemaan mulle vielä prepaid-liittymää jostain kadunvarsikojusta. Tyyppi fiksas normaalikokoisesta sim-kortista nano-simin ja pitkän epäilyttävän näkösen säätämisen jälkeen liittymä toimi kuin toimikin. Latasin siihen arvoa 40RM ja saksalaisten mukaan sen pitäis kestää joku yli pari kuukautta. Puhelutkin on kuulemma tosi halpoja, joku oli puhunut Saksaan puolen tunnin puhelun ja se oli maksanut 1RM eli 0,25e. Kuulostaa hyvältä! Ja WhatsAppkin säilyi samana vanhana. Nyt nukkumaan, palaillaan taas!

Ensimmäinen paikallinen ruoka-annos: Naan-leipää, hernemössöä ja tandoorikanaa, fingerfoodina tietty

Päivä 1: Lost in the city

Huuh, eka päivä takanapäin tässä suurkaupungissa, ja ei voi muuta sanoa kun että oon täysin pihalla :D Hostellilla lepäilyn jälkeen otin metron muutaman pysäkin päähän KLCC:hen, keskustaan. Nousin ylös jostain metron portaista ja kappas, oikea paikka.

Näkymä metron portaiden yläpäästä, Petronas Towerin juurella

Kävelin suoraan Suria KLCC -kauppakeskukseen ja pyörin siellä ilman päämäärää. Kauhee määrä kauppoja ja shoppailtavaa ja kotiin pääsee vaan 20kg matkalaukku, joten en uskalla edes mennä niihin vaatekauppoihin sisään vielä :D Löysin jostain wifin ja yritin ettiä puhelinliittymäkauppaa. Eipä löytynyt. Suunnistin kauppakeskuksesta ulos ja kävin katsastamassa Petronas Towersit edestä päin. Jotenkin ei tunnu turistilta, en jaksanut edes pahemmin ottaa kuvia. Toisaalta ei tunnu et täällä ollaan nyt pidempäänkin :D

Suria KLCC

Petronas Towers

Tsekkasin pikaisesti toisenkin kauppakeskuksen, mut palasin takaisin Suriaan. Joku paikallinen jätkä tuli juttelemaan ja koska en päässyt karkaamaan siitä tilanteesta enää, juttelin sen tyypin kanssa aika pitkään. Ihan hauska heppu vaikka en ymmärtänyt puoliakaan sen malesian aksentista. Sain kutsun sen veljen häihin syyskuulle. Sain myös puhelinnumeron ja nimen Facebookia varten, haluais kuulemma olla kavereita. Ja hän olis kovasti halunnut viedä mut syömään, mut päätin kieltäytyä. Lähin ennen pimeen tuloa takas hostellille. Tässä vaiheessa tajuun, etten oo syöny mitään koko päivänä! Niimpä siis pelastava kuppinuudeli 7-elevenistä mukaan. Tän päivän saavutus oli oppia liikkumaan metrolla. Huomenna vuorossa ruoan hankkiminen. Tärkeitä taitoja. Ois ehkä sittenkin pitänyt suostua siihen ruokailuun sen pojan kanssa.

Taustalla kotoisa H&M

Päivän säälittävä ruoka

Pitäis varmaan nyt oikeesti keksiä tälle viikolle ennen koulun alkua jotain kunnollista tekemistä. Jotenkin tää yksin sompailu on vaan tosi outoa :D Pitäis myös kerätä rohkeutta ja ruveta harrastamaan small talkia näiden hostellin tyyppien kanssa. Tälläsenä ujona suomalaisena vaan tuntuu kovin vaikeelta sekin.

Loppuun vielä lista asioista, jotka on herättänyt kummastusta:

• Kerrostaloissa on Malesian lippuja parvekkeilla. Ainakin junamatkan varrella, muutamassa talossa joka ikisessä parveekkeessa.
• Mun viereinen mies lentokoneessa röyhtäs kovaan ääneen.
• Sama mies myös söi ruokansa lusikalla ja haarukalla.
• Ojennan kaiken vahingossa vasemmalla kädellä, ja hämmästyn jälkikäteen kun muistan ettei se oo hyvä tapa.
• Pilvinen ja sateinen sää. Oli tiedossa etukäteen, mutta really? Me ollaan tropiikissa eiks täällä pitäs olla aina kaunis poutasää ;D
• Mies pieras kovaan ääneen metrolaiturilla.
• Ihmisten ystävällisyys. Kun kysyy joltain apua, aina saa vastauksen leveän hymyn kera.
• Hostellin respassa nukkui toinen työntekijä patjalla. Nähty ennenkin, mutta kummastuttaa aina.
• Suojateitä ei meinaa löytyä mistään. Tää kaupunki ei selkeestikkään oo suunniteltu kävelijöille. Ja vaikka suojatie löytyy, ei autoilijat päästä kävelijöitä ensin. Jos kävelijöille on valot, porukka kävelee päin punasia. Tuntuu hassulta puikkelehtia autojen väleistä.

Näistä melkeen kaikki oli siis etukäteen tiedossa, mutta silti ne onnistui yllättämään, kun ei oo kulttuuriin tottunut :D

Saapuminen Kuala Lumpuriin

Täällä sitä nyt ollaan!

Kotoa lähteminen meni aika kiireisissä tunnelmissa. Halusin nähdä kavereita vielä viimeisenä iltana, joten lopullinen pakkaaminen jäi viimeiseen aamuun. Vikana aamuna iski myös paniikki siitä, ettei mulla edelleenkään ollut viisumia. Varasin kiireessä netistä lokakuulle bussilipun Singaporeen, jotta mulla olis joku todiste siitä, että poistun 3kk sisään maasta. Ennen kentälle lähtöä iski kunnon itkukohtaus, mikä ei meinannut loppua millään. En edes tiedä mistä se johtui, en ollut surullinen mut kai se iski tajuntaan, et jotain muuttuu pitkäks aikaa :D Saavuin kentälle 2,5h ennen lennon lähtöä, checkasin sisään automaatilla ja jätin 17,7kg matkalaukun bag dropiin. Kaikki sujui ongelmitta eikä kukaan kysellyt viisumin tai maasta poistumisen perään.

Matka meni hyvin. Vaihdot sujui ongelmitta ja pitkällä lennolla sain koko kolmen paikan rivin itelleni, joten tilan puutteesta ei tarvinnu murehtia. Makuuasennossa nukkuminen oli aika luksusta. Nukuin 6h, katoin leffaa ja Sinkkuelämää ja söin :D (siellä tarjottiin jäätelöä!). Lennoilla palvelu pelas tosi hyvin, ruokaa ja juomaa tarjoiltiin yllättävänkin usein. Voin todellakin suositella Cathay Pacificia! Viimeisen lennon lähtö myöhästyi puoli tuntia, muttei se haitannut, koska olin varannut ensimmäisen yön lentokenttähotellista. Koko matka meni yllättävän nopeesti, vaikka olin lähtenyt kotoa varmaan 28h ennen hotelliin saapumista. Viimeinen Hong Kong-Kuala Lumpur lento oli täynnä aasialaisia, ja tunsin itteni tosi länsimaalaiseksi. Maahantulo sujui myös helposti, kävelin vaan passintarkastukseen, missä kysyttiin mistä oon tulossa ja lätkästiin 90 päivän turistiviisumin leima passiin. Opiskeluviisumin selvitys siis jatkuu.

Yksin matkustamisen huono puoli: ei voi heti hehkuttaa kellekkään mikä tsägä kävi paikan kanssa!

Kuala Lumpurin lentokentällä suunnistin transit-junalla baggage claimille hakemaan laukkua. Oma laukkuni saapui viimeisten joukossa, joten hetken joutui jännittämään tuleeko se ollenkaan. Onneksi löysi perille asti. Olin siis tällä hetkellä KLIA:n terminaalissa, ja hotellini Tune hotel klia2 sijaitsi KLIA2:ssa, eri terminaalissa. Kysyin apua ja löysin KLIA-ekspres junalle, joka vei 3 minuttissa toiseen terminaaliin 2RM hintaan. KLIA2:sta kävelin käytävää pitkin hotellille, mikä löytyi lopulta helposti. Olin hotellilla puol kymmenen aikoihin illalla, huone oli kiva ja uni maittoi, vaikkei meinannutkaan väsyttää. Uni maittoi niinkin hyvin, etten herännyt aamulla herätyskelloon (kiitos iPhone hiljaisesta herätysäänestä). Check out -aika oli klo11, heräsin 11.30. Siinä kiireessä jäi suihku ja meikkaaminen, mutta mitäpä pienistä.

Lentokenttähotellin huone

KLIA-ekspres junaa odottelemassa

Lähdin suunnistamaan hostellille. Otin saman KLIA-ekspres junan, joka vei yhdellä pysähdyksellä KL sentraliin (35RM, mastercard/käteinen). Täältä otin LRT-monorailin yhden pysäkin päähän Chinatowniin, mistä kävelin hostellille. Lippuautomaattiin ei käynyt niin lyhylle matkalle seteli, joten jouduin vaihtamaan kolikoita jonosta :D Aina sama ongelma.. Olin selvittänyt reitin etukäteen netistä, mutta ilman karttaa paikan löytäminen meinasi olla vähän haastavaa, vaikka matka pysäkiltä oli lyhyt. Löysin kuitenkin perille kysymällä apua. Hostelli on Suzie's guesthouse ja 7 yötä maksoi n.50e. Chinatown yllätti rupuisuudellaan (jälkikäteen ajateltuna, miksi?) ja hostelli näyttää, noh aika perus hostellilta :D Majoitun 6 naisen dormissa, mikä on tosi pieni, mutta täällä toimii hyvin wifi, joten pakko olla tyytyväinen :D

Hmm harmaata ja sadetta, tervetuloa Kuala Lumpuriin

Junamatka keskustaan, kunnon sademetsää

Hostellin dormin lattiatila rajoittuu kutakuinkin tähän. Backpackerin mecca, ei matkalaukullisen :D

Nyt kello on 14.50 ja ois varmaan korkee aika lähteä tutustumaan kaupunkiin. Jotenkin vaan uudessa paikassa yksin suurin ongelma on se, ettei tiedä mistään mitään. Metroreitit, ruokapaikat, nähtävyydet yms. ei oo halussa. Päivän missiona ois löytää ruokaa, käydä katsastamassa Petronas Towersit, etsiä prepaid-liittymä ja mennä shoppailemaan, se kun on helppo harrastus näin vieraassakin paikassa.

Niin ja mikä fiilis? Hämmentävä. En ymmärrä vieläkään, että oon täällä. Tiedän, että kaikesta selvii kysymällä apua, mut silti tuntuu oudolta liikkua yksin ja keksiä viikoksi tekemistä. Ei tavallaan edes oo kauhee kulttuurishokki, täällä tuntuu aika samalta, kun esim. Bangkokissa. Mut jotenkin tekis vaan mieli istuu täällä hostellissa, että pääsis helpolla :D Nyt kuitenkin lopetan tän päättömän sepustuksen, meen laittamaan itteni ihmisen näköseks ja lähen etsimään sitä ruokaa ja Petronas Towerseja ennen kun kolmen tunnin päästä on taas pimeetä. Kuulemisiin!

Loppukevennyksenä kuvaa opetaatiosta "näin saksitaan adapterista pari pientä muoviosaa irti, jotta myös tietokoneen johto mahtuis". Fiskarsit pelasti pulasta!