How to be a true Asian student?

Malesiasta on kotiuduttu jo 1,5kk sitten, mutta ajattelin kirjoitella vanhojen postausideoiden pohjalta pari postausta, vähintäänkin nyt itselle muistoksi. Malesiassa ei valitettavasti jättänyt kirjoittelulle aikaa niin kuin olin alkuun ajatellut. Sinäänsä vähän harmi, ettei tästä blogista mitään kaiken kattavaa kertomusta sitten tullutkaan. Mut siellä mentiin just niin kuin sillä hetkellä tuntui, enkä todellakaan ruvennut pakottamaan itseäni kirjoittamaan.

Ensimmäisenä julkaisen tän luonnoksissa olleen huumorilla höystetyn postauksen, missä kiteytyy se, miltä paikalliset opiskelijat näytti omaan silmään. Eli kuinka olla katu-uskottava malesialainen opiskelija:

• Herää aikaisin ja opiskele vähän ennen kouluun lähtöä, vaikka olet valvonut edellisenä iltana myöhään tehden koulutehtäviä.
• Osta aamupala tiedekuntasi kahviosta, esim. riisiannos tai jotain uppopaistettua snackia.
• Pukeudu "hauskaan" printtipaitaan tai opiskelijajärjestösi paitaan ja koulureppuun.
• Kanna mukana isoa hifistelyvesipulloa ja kaikkia koulukirjojasi.
• Lepuuta silmiä luennolla vähän nukutun yön takia.
• Ota selfieitä ajankuluksi, missä vain, milloin vain. Mielellään opiskeluaiheisia ja kavereiden kanssa.
• Mene koulun jälkeen johonkin ostoskeskukseen hengailemaan tai vaihtoehtoisesti pysy kampuksella opiskelemassa.
• Naisena ihaile vaaleaa ihoa ja siksi käytä liian vaaleaa meikkiä, jos ylipäätään satut meikkaamaan.
• Uskottele itsellesi, että A tai B on ainut hyväksytty arvosana jokaisesta kurssistasi.
• Juo bubble tea:ta, koska se on yksinkertaisesti herkullista.

Koko lista on siis täynnä sarkasmia, mutta myös kokemusperäistä faktatietoa :D Eli monet paikalliset opiskelijat todellakin sopisivat tuohon yleistykseen. Aasialaisille todellakin tuntui riittävän vähempikin uni (kämppiksen paikallinen tyttöystävä meni aina viimeisenä nukkumaan ja oli hereillä ennen muita) ja sain ihmetteleviä katseita, kun menin yhtenä aamuna koululle viimeistelemään ryhmätyötä yhdessä muiden ryhmäläisten kanssa ja en halunnut syödä aamupalaa siellä, kun olin jo jostain ihmeen syystä syönyt jo kotona.

Jonkin talousaiheisen opiskeljajärkestön t-paidassa luki carpe diem. Johtamisen kurssin proffa käski kaikkia pukemaan nämä t-paidat vierailijaluennoitsijan luennolle ja tentteihin. Opiskelijajärjestöpaitojen lisäksi kaikenlaiset kuva/sarjakuva/teksti-paidat oli tosi yleisiä.

Selfiet oli todellakin kovaa huutoa. Kurssikavereiden instagramit lauloi tenttiviikolla monta kertaa päivässä jostain opiskeluun liittyvästä. Ryhmäkuvia (esim. orientaatiopäivänä ja yhdellä luennolla) otettiin myös ihan koulun henkilökunnan toimesta. Myöskin puhelimen kameran kautta itsensä peilailu, esim. metrossa, ei herättänyt muissa kuin itsessäni ihmetystä.

Kuulemani perusteella tuntui, että paikalliset opiskelijat viettivät aikansa tosiaan kampuksella (asuminen asuntolassa ja jatkuva opiskelu). Tai kauppakeskuksissa, joissa saattoi viettää helposti koko päivän. Jos jotain erikoisempaa oli tapahtunut, oli se yleensä kyseessä vanhempien luona vierailu. Tässä on tosiaan aikamoista yleistämistä, varmasti löytyy niitä enemmän tekeviäkin paikallisia, mutta monet oli tottunut suhteellisen kurinalaiseen ja ujoon elämään, jossa ei todellakaan menty villinä ja vapaana, kuten meillä vaihtariporukassa totuttiin. Paikalliset opiskelukaverini jatkuvasti ihailivat mun reissaamista ja myönsivät itsekkin, ettei monet paikalliset olisi ikinä niin rohkeita.

Oli helppo huomata, että paikallinen naisihanne oli todellakin länsimaalainen vaaleaihoinen nainen. Monesta naisesta huomasi, että hunnulla ympäröidyt kasvot oli meikattu monta astetta omaa ihoa vaaleammaksi. Yhdellä kurssilla proffa myös paasasi vaalentavien voiteiden (vrt. itseruskettava) terveyshaitoista, koska ne todellakin olivat suosittuja (kaupassa sai varoa, ettei vahingossa ostanut vaalentavaa rasvaa, koska tosiaankin melkein joka purkissa luki whitening). Vertailtiin aina reissujeni jälkeen luennoilla vieruskavereideni kanssa käsivarsiemme värieroa, aika helposti menin paikallisesta väristä ohi ja kaikki oltiin tyytyväisiä, tytöt hehkuttivat että ovat vaaleampia kuin minä ja itse olin innoissani rusketuksestani :D

Ja tosiaan opinnoissa kilpailu oli kovaa. Kaikki tuntuivat tähtäävän vain ja ainoastaan parhaaseen arvosanaan. Oli kuitenkin huomattavissa ero paikallisten kiinalaisten ja malajien opiskelumotivaatiossa. Stereotypia on, että malajit ovat laiskoja ja kiinalaiset tehokkaita. Tarkoittamatta mitään pahaa, oma kokemukseni jokseenkin tukee tätä ajatusta. Olen itse todella laiska opiskelija ja jätän kaiken helposti viimeiseen iltaan. Ryhmätöissä sain kuitenkin huomata, että malajikurssikaverini jättivät tehtävänsä jopa vielä enemmän viime tippaan, ryhmätöitä tosiaan viimeisteltiin vielä puoli tuntia ennen esitelmän alkua. Kiinalaiset taas tuntuivat olevan niitä hikettäjiä, joiden opiskeluintoa vain ihailin vierestä. Parhaat esitelmät ja arvosanat olivat yleensä kiinalaisten, ja kiinalaisten ryhmässä työskennellessäni sain kokea todella huonoa omaatuntoa omasta opiskelutahdistani.

Tällaisia ajatuksia kulttuurieroista tällä kertaa:)